Ruskieloi solmiloi kuvaa kertomusta karjalaisen perheen perinnön läpi etsien näkyviä ja piilotettuja karjalaisuuden sirpaleita. Tuomen teoksissa hänen äidin punaiset hiukset, evakko-isoäidiltä perityt tekstiilit ja itsetehdyt vaatteet, sekä itse ompelemat karjalaisen kansanpuvun osat muodostuvat tarinankertojiksi valokuvan rinnalla. Kotoisat ja henkilökohtaiset materiaalit kutovat teokset arkistoksi yhteisestä muistista, ylisukupolvisista solmuista ja elävästä karjalaisesta perinnöstä.

Isoäidiltä perittyihin maisemiin asettuvat valokuvat rakentuvat arkisista hetkistä, jotka siirtävät historiallisia tulkintoja karjalaisesta kulttuurista paikallisuuden piiriin, tuoden esiin kotiympäristön ja käsityöperinteen kokonaisvaltaisuuden karjalaisessa perinteessä sekä Tuomen elämässä. Omakuvissa, yksin ja yhdessä äitinsä kanssa, hän esittää hiuksen työstämistä materiaalina, sen kehräämistä, karstaamista ja kerimistä. Performatiivisistä valokuvista muodostuu paikka, jossa häilyvät identiteetin pirstaleet hahmottavat kolmen karjalaisen sukupolven yhdessä elettyjä sekä kuviteltuja hetkiä.

Teosten nimeäminen uhanalaisella karjalan kielellä muodostuu tavaksi oppia Tuomin suvussa käytettyä kieltä. Teosten esitysmuodossa valokuvataide ja karjalainen käsityöperinne limittyvät, painottuen tekstiilien ajallisiin kerrostumiin ja tunnesidonnaisiin puoliin. Puukehyksien reunoista roikkuu isoäidin kangastilkkuhapsuja, matonkuteita, sekä pitsi-ja satiininauhoja, ammentaen karjalaisten nästyykien ja kansanpuvun esiliinojen koristeluista.

Ruskieloi solmiloi (Red Tangles) depicts a story through the heritage of a Karelian family, searching for visible and hidden fragments of Karelian culture that have unnoticeably persisted within daily life. In Tuomi’s works, their mother’s red hair,  Karelian folk clothing they sewed themselves and textiles inherited from their evacuee grandmother become storytellers alongside photography. The domestic and personal materials weave the works into an archive of collective memory, intergenerational knots, and living Karelian heritage.

Built from everyday moments, the photographs shift historical perspectives of Karelian culture towards locality, highlighting the importance of community, home environments and craft in Karelian tradition. In their self-portraits, Tuomi is portrayed wandering landscapes inherited from their grandmother and working with their mother’s hair as a material. Alone and together with their mother, the scenes depict spinning, carding and winding hair into yarn. The performative photographs become places where the shifting shards of minority culture and identity take shape as moments lived and imagined together by three Karelian generations.

Naming the works in endangered Karelian language becomes a way to learn the language which has been used in Tuomi’s family line. In the presentation of the works, photography and Karelian craft tradition intersect, emphasising the multi-layered and narrative qualities of textiles and colours. Scrap fabric fringes and satin ribbons hang from the edges of wooden frames, drawing inspiration from the decorations of traditional Karelian textiles.

Teosteksti — Valokuvan maisterit 2025 - Image Being Suomen valokuvataiteen museossa

Suojaako hiustesi punainen väri sinua? Kukkahuivini hapsut laskeutuvat olkapäilleni kuin kiharien hiustesi kiekurat sinun. Käteni kehräävät lankaa hiusharjan tupoistasi. Niistä, jotka vuosia päätyivät hukkaan kunnes heräsimme arvostamaan niiden syntymistä.

Äitisi ompelema punamustavihreä paita päälläsi ja vyötärölläni samakankainen hame. Esliinat syliemme suojana, jotka ompelin albumista löytyneestä valokuvasta isoäidin isoäidistä. Vanhempiesi talon tapetoitu seinä, kodin, jonka äärellä olemme molemmat kasvaneet. Kerimme lankakerää hiuksistasi kehrätystä langasta, niin kuin kerimme villalankavyyhtiä talvi-iltaisin.

Kirjon hiuslangalla kysymättömiä kysymyksiä pellavakankaalle. Sanoja kielillä ja murteilla, joita osaan ja en osaa lausua. Hiuslangan takut kankaan toisella puolella kuin ylisukupolviset solmut. Annan niiden sotkeutua, juurtua toisiinsa. Äitisi murre, isoisoisoäitisi kieli, äitini kieli, isoisäni äidin kieli. Punaiset solmut avautuvat lanka langalta, kuva kuvalta.

Project text — Masters of photography 2025 - Image Being in the Finnish Museum of Photography

Does the red of your hair protect you? The fringes of my floral scarf fall on my shoulders like the curls of your hair fall on yours. My hands are spinning yarn from the strands of your hairbrush. From those, that for many years we threw away until we awakened to appreciate their birth.

Your mothers green-red-black shirt on you and a skirt of the same fabric on my waist. Aprons protecting our laps, which I sewed from archival photographs of grandmother’s relatives. The wallpapered wall of your parents house. The home, which alongside we both grew up. We’re winding yarn spun from your hair, like we used to wind wool skeins on winter evenings.

With your hair I embroider unasked questions to mother’s and grandmother's. Words in languages and dialects, which I can and can’t pronounce. Tangles of hair yarn on the other side of fabric like intergenerational knots. I let them intertwine, take root in each other. My mother’s tongue, your mother’s dialect, my grandfather’s mother’s language, your great-grandmother’s language. Red tangles unravel thread by thread, photograph by photograph.

Lumi Tuomi. Kezriäjy da karttuaju. Kehrääjä ja karstaaja/Spinner and carder. 2023. Analogue photograph.

Lumi Tuomi. Tyttö kirjou hivuksil. Tyttö kirjoo hiuksilla/Girl Embroiders With Hair. 2023. Analogue photograph.